Keskusteluja arkiston kanssa

Teatteritieteen oppiaineen Norja-yhteydet perustuivat teatterin ja kirjallisuuden tutkijoiden kansainvälisiin kokoontumisiin, erityisesti pohjoismaisiin yhteyksiin ja Ibsenin keskeiseen asemaan suomalaisessa teatterissa ja sen historiassa. Hyvän taustan olivat muodostaneet Nordista teaterforskare-järjestö ja omalla kohdallani jo ennen yliopistoaikaa vilkas teatterimuseoiden pohjoismainen yhteistyö. Käytännön yhteyksien syntyyn vaikutti Oslon yliopiston yhteydessä toimiva Ibsen-keskus, joka kutsui muita pohjoismaita kartoittamaan dramaatikon tuotannon vaiheita eri maissa. Varsinaiseen kartoitukseen meillä oli liian vähän resursseja, mutta yhteyksien kautta Norja-tuntemus ja erityisesti tieto Ibsenin draamojen merkityksestä lisääntyivät. Teatteritieteen yhteydet myös syvenivät ja omat yhteyteni laajenivat, kun aloitin viiden vuoden kauteni Suomalais-norjalaisen kulttuurirahaston hallituksessa vuosituhannen vaihteessa.

Aktiivisin kausi ajoittuu vuosituhannen jälkeiseen aikaan. Ensimmäinen oma Ibseniä koskeva tutkimusartikkelini syntyi, kun osallistuin Oslon yliopiston Ibsen Studies -keskuksen järjestämään kongressiin ”Ibsen, Tragedy, and the Tragic” Ateenassa joulukuun alussa 2002. Noin 50 osanottajan joukossa oli tutkijoita, kirjailijoita ja teatteriväkeä eri maista. Puheenvuoroista kootussa julkaisussa Ibsen, Tragedy, and the Tragic oma artikkelini ”Hedda Gabler and the tragic” tarkasteli kahta suomalaista tulkintaa ja saatoin osoittaa, ettei Elizabeth Robinsin Lontoon-menestys Heddan tulkitsijana ollut maailmassa ensimmäinen, vaikka tutkimukset olivat niin todenneet. Ida Aalbergin menestys Suomalaisessa Teatterissa oli varhaisempi. Olin myös kiinnostunut tarkastelemaan Heddan tulkintaa modernin tragedian ja George Steinerin kirjoitusten hengessä, mihin Takomo-teatterin kirjoitusaikana tuore tulkinta tarjosi kiinnostavan lähestymistavan.

Ibsenin kuolemasta oli vuonna 2006 kulunut sata vuotta, ja kanonisoidun kirjailijan muistoa juhlistettiin Norjan lisäksi muissakin maissa. Suomessa oma Helsingin yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitoksemme ja erityisesti teatteritieteen oppiaine käynnistivät useita juhlavuoden tapahtumia. Niihin kuului yleisen kirjallisuustieteen vastuulla ollut yliopistollinen esseekilpailu, Kansalliskirjaston juhlanäyttely esitelmineen, Hanasaaren kulttuurikeskuksessa marraskuussa järjestetty juhlaseminaari sekä Ibseniä koskeva tutkimusantologia.

Teatteritieteen seitsemän opiskelijaa valmistivat osana opintojaan Kansalliskirjaston Rotundan kahteen kerrokseen näyttelyn ”Henrik Ibsen ja Suomi – Henrik Ibsen och Finland”. Ajallisesti etenevää esittelyä tukivat temaattiset kokonaisuudet: (1) ”Henrik Ibsenin näytelmistä ja niiden esityksistä”, (2) ruotsinkielinen ”Ibsen på landets svenskspråkiga huvudscen”, (3) ”Ibsen maamme pieneten teattereiden näyttämöillä”, (4) ”Henrik Ibsenin vaikutuksesta ja yhteyksistä Suomeen”, (5) ”Peer Gynt” (1867), (6) ”Nukkekoti” (1879) ja (7) ”Ida Aalberg ja Ida Brander – tähtinäyttelijät Ibsenin naisrooleissa”. Näyttelyluettelossa esiteltiin näytelmien suomen- ja ruotsinkieliset kantaesitykset Suomessa ja näyttelyn lähdekirjallisuus.

Muistikuva näyttelystä ja sen kokoamisesta on hyvin mielessäni. Opiskelijat toimivat aloitteellisesti ja saivat Ibsenin tuotannon rinnalla tietoa näyttelytekniikan vaatimuksista ja Kansalliskirjaston toiminnasta. Valmisteluissa myös hyödynnettiin oppiaineen arjessa yleensä vähälle huomiolle jäänyttä kaksikielisyyttä, mikä näkyi ruotsinkielisinä osuuksina näyttelyssä ja oheisaineistossa.

Näyttelyyn liittyi kirjaston auditoriossa järjestetty luentosarja, jossa luennoivat kirjallisuustieteilijät FT Klaus Brax ja professori H. K. Riikonen sekä teatteritieteen tohtoriopiskelijat Riina Maukola ja Linnea Stara. Brax ja Maukola tarkastelivat Hedda Gableria, Riikonen Ibseniä koskevaa tutkimusta ja kritiikkiä Suomessa ja Linnea Stara John Gabriel Borkmanin suomen- ja ruotsinkielistä rinnakkaista maailmankantaesitystä Helsingissä vuonna 1897.

Juhlavuoden marraskuussa Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjesti seminaarin ”Ibsen ajassa ja tilassa – Ibsen i tid och rum” yhteistyössä Norjan Helsingin suurlähetystön, Suomalais-norjalainen kulttuurirahaston ja oman Taiteiden tutkimuksen laitoksemme teatteritieteen kanssa. Kongressissa luennoivat Hanna Korsbergin ja minun lisäksi norjalainen Keld Hyldig Bergenin yliopistosta ja ruotsalainen Sven Åke Heed Tukholman yliopistosta. Heed puhui koomisista elementeistä ajankohtaisissa Ibsen-tulkinnoissa ja Hyldig Robert Wilsonin Peer Gynt -ohjauksesta. Hanna kuvasi näytelmän Kummittelijoita ja minä Nukkekodin suomalaisia esityksiä. Seminaarissa julkistettiin Hanna Korsbergin toimittama teos Ibsen Suomessa.

Diplomaattien ja järjestäjien lisäksi osanottajina (36) oli teatteritieteen ja kirjallisuuden asiantuntijoita ja opiskelijoita sekä Norjan ja Suomen kulttuurisuhteiden edustajia ja harrastajia. Norjan lähetystö järjesti seminaarin päätteeksi vastaanoton, missä Satu Rislakki esitti Lotta Emanuelssonin säestyksellä Griegin lauluja Ibsenin teksteihin. Hanasaari-lehdessä julkaistiin lyhyt esittelyni Ibsenin aikalaisvastaanotosta Suomessa.

Osallistumisemme edustaa hyvin kotimaisen ja ulkomaisen tutkimustulosten esittämisen ja julkaisemisen koordinointia: kongressin julkaiseman kirjan lisäksi meistä kukin kirjoitti samasta aiheesta suomenkielisen version Hanna Korsbergin toimittamaan kirjaan Ibsen Suomessa.

Muistan meidän suomalaisten osallistuneen yhdessä oheisohjelmaan kuten purjehdukseen museolaivalla ja tangon hengessä esitettyyn Kummittelijoiden esitykseen. (Pari vuotta sitten TTT:ssä esitetty Strindbergin Kuolemantanssi tuntui sen sukulaiselta.) Kongressin osanottajat saivat kutsun Oslossa vuosittain järjestettyyn kulttuuritapahtumaan, kesävastaanottoon maan merkittävimpiin kuuluneen kustantajan puutarhassa. Tunsimme Hannan kanssa tullessamme, että kaikki muut näyttivät tuntevan toisensa, mutta yllättäen tapasimme myös itsellemme tutun hahmon, 1990-luvulla erinomaisen teatteritieteen gradun kirjoittaneen Arja Saijonmaan. Ylhäällä parvekkeella haastateltavana ollut illan isäntä osoittautui hänen läheiseksi ystäväkseen.

Kongressin eräänlainen jälkinäytös oli kutsu luennoimaan Suomen Norjan-suurlähetystön Ibsen-illassa kuukautta myöhemmin, aiheena ”Om Ibsens samtidsmottagande i Finland”. Muistelen tavanneeni Nora Ibsenin ja saan mieleen kuvan lähetystöstä, mutta muiden muistijälkien puuttuminen ilmeisesti tarkoittaa, että kaikki sujui verrattain hyvin. Arkistoon on jäänyt kopio postiviesteistä ja ruotsinkielinen luentoteksti sekä otteita aikaisemmista teksteistäni, joista luento ilmeisesti oli koottu.