Keskusteluja arkiston kanssa -projektista
Muisti muodostaa välittömän yhteyden menneeseen, kirjoittaa Philip Gardner. Historia puolestaan pyrkii avaamaan menneisyyden nykyhetkelle välillisesti, rakentamalla yhteyden rajan yli. Historian materiaaliset lähteet, arkisto, ruokkivat myös muistia.
Muistin ja arkiston välisen vuorovaikutuksen tarkastelu on osa projektiani, jonka tavoitteena on koota arvioita ja kokemuksia ”teatterintutkimuksesta ja opetuksesta tiedeyliopiston vastuualueena”, kuten Suomen Kulttuurirahasto on nimennyt Eminentia-hankkeeni.
Helsingin yliopiston teatteritieteen oppiaineen toimintaan liittyvää arkistoa järjestäessäni palaan menneisiin tapahtumiin oman muistini kautta. Muisti voi toimia epätarkasti ja väärinkin, mutta kirjattuna ja arkistoon siirtyvänä sitä voidaan täydentää ja korjata. Myös ”Mennyt aika /nyt, tämän hetken kautta, /huomisiin heijastuu”, kuten Lauri Viita kirjoittaa runossaan Mikä vanhassa viehättää.
Pirkko Koski, Helsingissä keväällä 2023
Tutustu Pirkkoon myös Helsingin yliopiston 375 Humanistia -sivuilla.
Examining the interplay between memory and archives is part of my research project that aims to collate reviews and experiences of “theatre research and pedagogy in an academic university context” as the Finnish Cultural Foundation has named my Eminentia project.
I have only included short synopses of my blog posts in English, but the blog section contains the categories Muiden muisti (“Memories from others”) and Missä mennään (“Where are now”), where the language changes in function of the writer and topic.
Keskusteluja arkiston kanssa 