Keskusteluja arkiston kanssa

The Baltic Sea regional history

A researcher specialising in 19th century travelling theatre troupes and entertainment, Sven Hirn, helped our department participate in the activities of the Thalia Germanica network; we organised a few small-scale seminars that connected with our theatre history project and opened new avenues for exploring Baltic theatre research. Members of the network studied old German-language theatre troupes, and the network’s activities were characterised by archival research and iconography. Hirn’s book on touring theatre became part of our theatre studies syllabus, and Hirn’s knowledge of the archives was reflected in subsequent research on 19th century theatre companies touring the Nordic countries.

Sven Hirnin Alati kiertueella. Teatterimme varhaisvaiheet vuoteen 1870 (Helsinki University Press 1998) palauttaa mieleeni kotimaista teatteria edeltäneen, rajat ylittäneen vilkkaan teatteritoiminnan Suomessa sekä kirjoittajan intohimoisen kiinnostuksen esittämisen eri muotoja kohtaan. Olen itse arvioinut kirjaa sen Alkusanoissa: Suomessa kiertäneet teatterit asetetaan laajempaan maantieteelliseen yhteyteen ja ajalliseen jatkumoon sekä osaksi laajempaa populaaria viihdettä ja kulttuuritarjontaa. Hirn myös tarkastelee taiteilijoiden sosiaalista asemaa kiertuevuosien aikana. Arvioinnin sisältyminen kirjaan puolestaan selittyy sillä, että julkaisu oli osa Suomen teatterihistoriaa kartoittavaa kokonaishanketta. Hirn kirjoitti teoksen poikkeuksellisesti ruotsin sijasta suomeksi, mikä edellytti kielentarkistusta, ja taitosta ja kannen suunnittelusta vastasi teatteritieteen tohtoriopiskelija Outi Lahtinen.

Sven Hirnin tuotanto muodostaa laajan ja tärkeän esittämisen historiaa kuvaavan aineiston. Teatteritieteen oppiaineelle Hirnin merkitys oli henkilökohtaisempikin, sillä hänen välityksellään solmimme yhteyksiä Baltiassa toimineiden varhaisten teatteriryhmien tutkijoihin.

Yhteistyö Sven Hirnin kanssa toteutti aluksi yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttamisen velvoitetta, sillä ansioituneena tutkijana mutta virka-asemassaan Helsingin kaupunginkirjaston johtajana Hirnillä ei ollut tukenaan muodollista tutkimusinstituutiota yhteisten kansainvälisten kollokviumien järjestämiseksi Suomessa. Vastineeksi oppiaine sai hyödyntää maamme parhaan varhaisen teatterin ja populaarin taiteen historian tutkijan asiantuntemusta. Teatteritieteen piiristä myös löytyi aiheeseen vähitellen syvällisesti paneutunut tutkija Asko Rossi, ja myöhemmin pohjoismaisessa yhteistyössä mukana oli myös maisteriopintojaan viimeistelevä Linnea Stara.

Nämä tapahtumat aktivoituivat arkistoa tutkiessani, kun ensimmäisenä vastaan tuli Kanadalaisen Simon Fraser -yliopiston professorin Laurence Kitchingin kirje (14. heinäkuuta 1995). Muistan lähettäjän vain hämärästi: muistikuvassa istumme pöydän ääressä keskustelemassa. Kirje kertoo enemmän. Kitching kiittää kesäkuun lopun vierailun kulinaristisista kokemuksista ja siitä, että olin auttanut hänet ulos Akateemisen kirjakaupan sokkeloista. Olimme nähtävästi Sven Hirnin kanssa löytäneet lisärahoitusta Thalia Germanican julkaisuun, joka sisälsi vuoden 1994 Helsingin ja vuoden 1993 Tallinnan kongressien tutkimusesittelyjä. Kitching oli myös anomassa rahaa Tallinnan Saksan Instituutin kongressiin syyskuussa, ja hakemuksen vahvistamiseksi olin lähettämässä kutsun kongressin jälkeiseen luentoon ja jatko-opiskelijoiden seminaariin Helsingissä.

Lähempi perehtyminen arkistoon osoittaa, että muutaman vuoden ajan 1990-luvun puoliväliä lähestyttäessä meillä oli runsaasti yhteyksiä tutkijoihin, joiden kohteena olivat saksankieliset kiertävät teatteriryhmät Itämeren alueella. Ryhmät saapuivat yleensä Baltiasta Suomenlahden yli tai kiertämällä sen Pietarin kautta. Sven Hirn osallistui tutkijoiden toimintaan kaikissa vaiheissa, muutamiin tapahtumiin myös Helsingin yliopiston Venäjän laitoksella työskennellyt Liisa Byckling. Oma oppiaineeni oli mukana järjestämässä tapaamisia Suomessa.

Professori Kitchingin lisäksi Hirnin aktiivisiin kansainvälisiin kollegoihin kuului virolainen Evald Kampus, ja yhteistyön tavoitteena ilmeisesti oli vuonna 1994 toteutunut yhdistyksen Thalia Germanica perustaminen. Sen nimissä järjestettiin Helsingissä kongressi Das deutschsprachische Theater im baltischen Raum II; edellinen ja uudesta yhdistyksestä päättänyt kongressi toteutettiin Tallinnassa vuotta aikaisemmin. Sven Hirn puhui tuossa kongressissa Suomessa 1700-luvulta alkaen kiertäneistä saksankielisistä teattereista. Hirn myös osallistui Tallinnan vuoden 1995 kongressiin, jonka ohjelma oli laajempi, järjestäjänä myös Seppo Zettebergin johtama Suomen Tallinnan-instituutti ja mukana Suomesta muiden muassa Hannu Salmi.

Helsingin kongressista vuonna 1994 on säilynyt erilaista aineistoa. Kevään kirjeessään professori Kitchingille Sven Hirn kiittää tätä kiinnostuksesta Helsingin-kongressia kohtaan ja muistuttaa Kitchingin tärkeydestä hankkeelle. Kutsu oli lähtemässä myös muutamalle eritysasiantuntijalle, mainittuina Ilona Brege (Riika) ja Svetlana Melnikova (Pietari), samoin kaikkiin Pohjoismaihin. Pääosa Helsingin kongressin aineistosta liittyy järjestelyjä koskeviin anomuksiin. Kokoontumispaikkana oli Helsingin yliopiston auditorio II, siis päärakennuksessa. Sven Hirnin laatiman tutkimussuunnitelman (29.6.1994) mukaan tavoitteena oli kytkeä mukaan pohjoismaiset Itämeren piirissä toimineen saksalaisen teatterin tutkijat ja saada mukaan nuoria tutkijoita. Tutkimussuunnitelmasta myös ilmenee, että järjestelyissä oli mukana yksi tutkijaopiskelija sekä opiskelija Sanna Virta (Holmberg), jonka työprosesseista on arkistoon jäänyt muistio. Aineistossa on myös tapahtuman budjetti. Säilynyt 7. –9. lokakuuta pidetyn kongressin ohjelma on alustava mutta ilmeisesti pääosiltaan toteutunut. Kitchingin, Kampuksen ja Hirnin lisäksi puhujiksi mainitaan Liisa Byckling, Ilona Brege, Svetlana Melnikova, Bärbel Rudin ja Barbro Stribolt Tukholmasta. Hoviteattereita tutkinut Barbro oli ystäväni, ja kutsusta on maininta myös omissa työmuistiinpanoissani.

Sven Hirnin teatteria koskevien arkistojen asiantuntemus oli perustana myös omien opiskelijoittemme myöhemmissä tutkimushankkeissa, vaikka niiden koordinointi ja johto oli siirtynyt Uumajan yliopistoon Ruotsiin ja painottui Suomenlahden sijasta Pohjanlahden ympäristöön. Hirnin vuonna 1994 laatiman tutkimussuunnitelman mukaan vanhojen kiertueteattereiden tutkiminen oli työlästä, ja saksalaisia kiertueita tutkittaessa keskeisiä maantieteellisiä kohteita olivat Viipuri ja Helsinki. Hirnin aineistoon kuuluivat kuvalliset lähteet kuten julisteet, piirrokset ja valokuvat, joilla oli yhteys oppiaineessamme yleensä vähälle huomiolle jääneeseen ikonografiseen teatterintutkimukseen. Asko Rossista kehittyi erinomainen arkistojen erityistuntija, mihin hänen ammattinsa kirjastonhoitajana antoi oman tukensa. Ikonografiaa historiallisen esitystutkimuksen tukena puolestaan kehitti Heta Reitala, jonka käyttämä menetelmällinen tausta liittyi taidehistoriaan ja Erwin Panofskyn ajatteluun.