Keskusteluja arkiston kanssa

When our (Eastern) neighbour was still close

The huge political changes of the early 1990s were reflected in our departmental collaborations that extended over our Eastern border. Over the next few years, the University of Helsinki had frequent connections to researchers and university teaching staff in St. Petersburg, bringing new knowledge about the theatre history of Russia that had impacted Finnish theatrical life. The easing of international tensions and the University of Helsinki Library’s significant collection of old Slavic texts attracted a few American Fulbright Professors to our department.

Arkistoni Pietarin-yhteyksiä koskevista papereista puuttuvat vuosiluvut, samoin useimmista omista keskusteluja ja luentoja koskevista muistiinpanoistani. (Ne ehkä löytyvät myöhemmin virallisista mapeista.) Yhteistyötä näyttää olleen melko paljon, eniten muutaman vuoden ajan 1990-luvun puolivälissä. Aineistossa myös viitataan laajempiin kolmenvälisiin pohjoismaisiin yhteyksiin. Itselläni ajasta on melko vähän muistikuvia, jotka kuitenkin ovat vähitellen tarkentuneet aineistoa tutkiessani.

Varhaisimpiin lähteisiin kuuluu käsin kirjoitettu teatterintutkijoiden yhteistyötä koskeva englanninkielinen kirje Pietarista. Siinä viitataan minulle lähetystä vierailukutsusta, joka pitää viedä Venäjän konsulaattiin viisumin saamiseksi. Pietarissa on varattu majoitus Teatteriakatemian vierashuoneistossa, mutta aikataulu on vielä avoin: jos maalis- tai huhtikuu ei sovi, ehkä voisin matkustaa Pietariin välittömästi Moskovan IFTR-kongressin jälkeen (siis kyse on vuodesta 1994)? Matkan tarkoituksena on keskustella laitostemme yhteistyöstä ja perehtyä teatterin tutkimisen järjestelmään Pietarissa. Tiedän matkan toteutuneen, mutta ei ilmeisesti ehdotettuna aikana.

Sen sijaan vuonna 1996 yhteyksiä näyttää olleet erityisen paljon. Helmikuun alussa sain Teatteriakatemian johtajalta kirjeen, joka osoittaa, että olimme jo tavanneet Helsingissä. Tukholman yliopiston professoria Willmar Sauteria oppilaineen odotettiin Pietariin, ja kirjeessä pohdittiin sekä kahdenvälisiä hankkeita Helsingin kanssa että Pietarin, Tukholman ja Helsingin välistä yhteistyötä. Opiskelija- ja opettajavierailujen lisäksi siihen voisi sisältyä tutkimus- ja julkaisuhankkeita. Kirjeen mukaan yksi Akatemian professoreista oli tulossa Helsingin yliopistoon luennoimaan, ja myöhemmin helmikuussa olen lähettänyt hänelle virallisen kutsun.

Arkistossa on kaksi suomalaisten Pietarin-vierailun ohjelmaa, ensimmäinen huhtikuussa ja toinen lokakuussa (ilmeisesti) vuonna 1996. Kevään vierailu oli lyhyempi ja näyttää opettajavierailulta: ohjelmassa sen toinen päivä alkaa omalla luennollani. Mukana oli muistaakseni väitöskirjatutkija Helka Mäkinen (Kekäläinen) ja varmuudella lisensiaattitutkimusta valmisteleva Kaarina Kytömaa. Ohjelmaan on merkitty vierailu teatterikirjastossa, ja arkistossa on Kaarinan kirjoittama päivätty raportti (sen perusteella vuosi tarkentuu) sen kokoelmista. Pietarissa oli Baltian festivaali ja vierailumme ohjelmassa kumpanakin iltana teatteriesitys.

Raportti osoittaa, miksi vierailu kirjastossa oli suomalaisille teatterintutkijoille tärkeä. Kirjastossa säilytetään sensuroituja suomalaisia näytelmiä ja niitä koskevia raportteja vuosilta 1870–1917. Osa näytelmistä on painettu, osa käsikirjoituksia. Suomenkielisiä kortteja on peräti 400. – Aineisto oli kiinnostava, mutta jäi tuossa vaiheessa hyödyntämättä, sillä tutkimattomia aiheita oli runsaasti ja tutkijoita rajallisesti.

Syksyn matkan ohjelmaan sisältyi kolme täyttä työpäivää ja iltoina teatteriesitys. Kyseessä oli opintomatka, ja muistan mukana olleen sekä väitöskirjatutkijoita että muita opiskelijoita. Ohjelmaan kuului tutustumiskäyntejä, teatteriesityksiä ja luentoja, mutta myös professorien kokous, jossa keskusteltiin tulevasta yhteistoiminnasta. Luennoista on arkistossani muistiinpanoja, sillä opiskelijoilta luultavasti vaadittiin matkakertomukset, jotka minun piti myöhemmin arvioida. Esityksistä mieleeni on jäänyt Prinsessa Ruususen vaikuttava lavastusnäkymä Marinski-teatterissa sekä Vanja-eno Tovstonogovin johtamassa teatterissa.

Professorien neuvottelusta on säilynyt isäntien keskustelun pohjaksi valmistama luettelo ja oma jälkeenpäin kirjoitettu yhteenveto aiheista. Dokumentit osoittavat, että maidemme teattereilla on ollut runsaasti kiinnostavia yhteyksiä eri aikoina, ja osa niistä kuten Stanislavskin vaikutus esitysperinteeseemme on ollut pitkäaikaista ja ulottunut valtavirtaan. Omassa yhteenvedossani mainitaan muutama suomalainen tutkija nimeltä: Liisa Byckling oli ansioitunut monin tavoin venäläisen teatterin ja Suomi-yhteyksien aseman tutkimisessa, ja Johanna Laakkosen balettia koskeva väitöstutkimus liittyi kiinteästi keskustelun aiheisiin. Useimmat kokouksessa käsitellyistä ideoista ovat edelleen toteutumatta kiinnostavuudestaan huolimatta.

Neuvottelun aiheisiin sisältynyt suunnitelma yhteisestä seminaarista Helsingissä maaliskuussa 1997 toteutui, ja joko sen yhteydessä tai muulloin saimme vieraaksi myös pietarilaisia opiskelijoita. Muistan kuinka vaikea heidän oli ilmaista mielipiteitään keskustelun aiheista ennen opettajansa kommentteja. Vuoden 1997 seminaariin osallistui kolme Teatteriakatemian professoria, jotka pitivät myös luentokurssin aiheista ”Dostojevski ja Suomi”, ”Meyerhold ja traditionalismi” ja ”Teatterin hallinto ja rakenteet”. Seminaarin ohjelma ei ole vielä tullut arkistossa vastaan, mutta ilmeisesti mukana oli suomalaisia luennoitsijoita ja ehkä myös ulkomainen dosenttimme Freddie Rokem. Arkistossani nimittäin on muutamia valokuvia seminaarin jälkeiseltä illalta, ja niissä näkyy professorikollegojen lisäksi esimerkiksi ensimmäisen käsinkirjoitetun kirjeen lähettänyt Nikolai, professori Galit Hasan-Rokem sekä suurempaankin joukkoon viittaava määrä ruokailuvälineitä.

1990-luvun edetessä Pietari-yhteydet sulautuivat laajempaan kansainväliseen yhteistyöhön. Kesäkoulussamme oli muutamana vuonna opiskelija Pietarista, samoin myöhemmin suorittamassa Tampereen ja Helsingin yhteistä Erasmus Mundus -ohjelman maisteritutkintoa. Tapasin pietarilaisen kollegani IFTR:n hallituksessa, ja suomalaiset tutkijat osallistuivat useaan kansainväliseen kongressiin Pietarissa, pietarilaiset Suomessa. Pienellä alalla tutkijat tunsivat toisensa.

Helsingin sijainti ja historiallinen tausta vaikuttivat yhteyksiin monin tavoin. Saatoimme hyödyntää Suomen kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia ja oman yliopistomme kansainvälisiä sopimuksia. Helsingin yliopiston slavistit olivat omalle toiminnallemme merkittävä tuki, ja erityinen etu oli Kansalliskirjasto ja sen venäläinen kokoelma. Teatteritiede sai osittain niiden ansiosta kaksi kolmesta kokonaisen lukuvuoden ajan yliopistossamme toimineesta Fulbright-professoristaan. Amerikkalaisille venäjäntaitoisille tanssin- tai näyttelijäntyön tutkijoille kirjaston kokoelmat ja palvelu sekä lyhyt junamatka Pietariin olivat erityinen vetovoima, ja kummankin kohdalla kiinnostuksen kohde oli merkittävä myös omien tutkijoittemme ja opetuksemme näkökulmasta.

Rajat ylittävää tutkijayhteisöä kuvastaa myös IFTR:n Histgoriography-työryhmän Suomen-kongressin jälkeen tekemä matka Pietariin. Matkan isäntä kuului järjestön hallitukseen, ja matkalla mukana oli Suomen Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala, joka edusti sekä taidelaitosten että taiteen ja tutkimuksen välistä yhteistyötä.