Keskusteluja arkiston kanssa

The format of the summer school programmes remained similar over the years, even though the programme was naturally adapted in different ways on an annual basis. As well as special lectures, the centres for the summer school changed, and the intense workload was balanced by getting to know Finnish culture down to local village festivities, as well as frequent trips to the theatre and joint evening activities. The location for the school was constantly changing: from the University of Helsinki research centres: Suitia, Hyytiälä, and Lammi; to the Sjökulla of the Helsinki University of Technology, the Kallio-Kuninkaala of the Sibelius Academy, and Seili, hosted by the University of Turku. Free time activities were inevitably built around these differing locations.

Vuosittaiseen kesäkouluun toivat vaihtelua vierailuluennot, siirtyminen kurssipaikasta toiseen, kulttuuriohjelma ja erilaiset mahdollisuudet rentoutumiseen vapaa-ajalla. Ehdimme tutustua kuuteen yliopistolliseen kurssikeskukseen, puolet niistä Helsingin yliopiston tutkimuslaitoksia. Vakinaisten opettajien puolisot esittelivät omaa erikoisalaansa, ja teatteritieteelle läheisten alojen tutkijoita kutsuttiin luennoimaan. Vuosien aikana näimme useita teatteriesityksiä, suomalaista luontoa ja kulttuurimuistomerkkejä.

Teatteritieteilijät olivat 1990-luvun alkupuolella mieltyneet Helsingin yliopiston Tvärminnen asemaan, mutta se oli kesäkausina varattu merentutkijoiden käyttöön ja jäi kesäkoulun osalta vain ehdotukseksi ensimmäisiin ennakkosuunnitelmiin. Sen sijaan perehtyminen kurssikeskuksiin alkoi Suitiasta ja jatkui Sjökullaan, Hyytiälään, Seiliin ja Kallio-Kuninkaalaan sekä uudelleen Suitiaan. Lopulta pysähdyimme Lammille.

Vuonna 1995 asetuimme Siuntiossa sijaitsevalle Suitian tutkimus- ja koetilalle, missä päivittäin kävelimme aamiaiselta navetan viereiseen lehmäntuoksuiseen luentosaliin. Muistan Freddie Rokemin tuoneen yhtenä aamuna maisteltavaksi heinään lävistetyn rivin tien viereltä löytyneitä ahomansikoita. Olimme siis lähellä luontoa. Pääsimme myös katsomaan, kuinka koetilan navetan lehmät päättivät itse, milloin halusivat mennä automaattiseen lypsylaitteeseen. Järjestimme Asko Rossin johdolla ja opastuksella pesäpallo-ottelun, ja erityinen vetonaula oli sauna uima-altaineen. Kun palasimme Suitiaan vuosia myöhemmin, uima-allas oli poistettu mutta piha-alue oli edelleen viihtyisä ja houkutteli lämpiminä kesäiltoina kokoontumaan pitkän pöydän ympärillä. Suitiasta teimme retken Lohjalle – jonka torilla oli tanssilava? – ja Pyhän Laurin kirkkoon ihailemaan seinämaalauksia. Toisella kerralla retkeilimme Fiskarsissa, Tammisaaressa ja Raaseporissa.

Teknillisen Korkeakoulun omistamaan Sjökullaan siirryimme Kaapelitehtaalla esitetyn Annette Arlanderin tilateoksen kautta. Yhteisöllisyyden näkökulmasta kurssipaikka ei ollut ihanteellinen, sillä ruokailu oli kävelymatkan päässä, majoituspaikat erillään ja yhteinen piha muistikuvani mukaan puuttui. Retkemme ulottui Tuusulaan, missä pääsimme kulttuurikohteiden lisäksi nauttimaan suomalaista vieraanvaraisuutta opiskelijamme Sanna Virran (Holmberg) vanhempien kotipihalla. Ruotsalainen Eva Martinsson oli tuore äiti ja osallistui kesäkouluun yhdessä pienen lapsen ja hoitajana seuranneen oman äitinsä kanssa. Myöhemmin Seilillä oli myös mukana pieni lapsi, hoitajana aviopuoliso.

Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäkeskus oli etäisin kurssipaikkamme, ja matka oli ainut syy, että emme palanneet sinne kesäkoulun merkeissä toista kertaa. (Myöhemmin kansainvälinen Tampereen ja Helsingin jakama Erasmus Munduksen MAIPR-ohjelma piti siellä kesäkoulunsa.) Tehokas tietokonekeskus keskellä metsäistä maisemaa teki osallistujiin erityisen vaikutuksen; vanha ja uusi oli ympäristössä hyvässä sovussa. Teimme retken Tampereelle, missä kansleri Heikki Koski esitteli yliopiston tiloja ja toimintaa, ja illalla näimme Pyynikillä paljon jatkokeskusteluja herättäneen Kalle Holmbergin tulkinnan Tuntemattomasta sotilaasta.

Sibelius-Akatemian Kallio-Kuninkaala Järvenpäässä oli teatteritieteilijöille tuttu valtakunnallisen esittävien taiteiden tutkijakoulu VESTin seminaareista. Se oli tutkimustoiminnan näkökulmasta monin tavoin ihanteellinen, mutta majoitustilat olivat niukat eivätkä ehkä myöhemmin osanottajamäärän kasvaessa olisi riittäneet. Kulttuurikohteet olivat kävelyetäisyydellä ja konserttisali omassa pihassa, perinteinen sauna omassa rannassa. Mieleeni on jäänyt illanviettomme käynnistänyt nykyisen Jyväskylän Kaupunginteatterin johtajan Marietta Tevajärven ohjaama piha-aitan edustalle sijoittunut opiskelijoiden teatteriesitys. Mariettan ohjaama ammattiesitys vieraili vähän myöhemmin Lammilla.

Vuosituhannen vaihteen tavallista runsaamman kesäkoulun jälkeen päädyimme matkaamaan bussilla ja laivalla Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokselle Seiliin. Ohjelma siellä käynnistyi hitaasti, sillä satuimme rantautumaan vähän ennen presidenttimme vierailua emmekä heti päässeet opetustiloihin. Luonto, maisema ja paikan historia värittivät intensiivistä opiskelua, eikä majoituskaan synnyttänyt kriittisiä reaktioita kerrossängyistä huolimatta. Muutamaan kertaan tarvittiin punkkipihtejä. Teimme laivamatkan Turkuun (tosin nopeutetussa aikataulussa, sillä laitoksen laiva ei lähtenyt käyntiin ensi yrittämällä), missä nähtävyyksien rinnalla nautimme Turun kaupungin ja Länsi-Suomen läänin vieraanvaraisuudesta. Kesäkoulusta jäi lämmin muisto, mutta oli selvää, ettei kokemusta voinut uudistaa.

Tutuimmaksi meille lopulta muodostui Lammin biologinen asema, jossa olimme kolmena kesänä. Tilat sopivat kaikin tavoin toimintaamme, ympäröivää luontoa oli helppo lähestyä, pihapiiri oli avara ja henkilökunta täytti kaikki toiveemme. Sauna lämpeni riittävän usein, ja uimisen lisäksi oli mahdollista soudella järvellä. Etäisyys Helsinkiin oli kohtuullinen. Teimme metsäretken katsomaan majavia ja pääsimme mukaan lammilaisen kyläyhdistyksen kesäjuhlaan. Kävimme kerran Lahdessa ja sen kiinnostavassa teatteritalossa sekä Tampereen teatterikesässä.

Vierailut luentojen, paneelikeskustelujen, esittelyjen ja asiantuntija-avun merkeissä toistuivat vuosittain. Willmar Sauter Tukholman yliopistosta osallistui kesäkouluun useana vuonna. Tanssintutkija Tim Scholl luennoi Helsingin Fulbright-professorikautensa aikana. Kun kävimme katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa Esa Leskisen ohjaaman Shakespearen Myrskyn, Prosperon esittäjä Ismo Kallio oli kesäkoululaisten haastateltavana. Puolisot osallistuivat keskusteluihin ja luennoivat: Galit Hasan-Rokem kansanrunouden tutkijana ja Gerard Hewitt filosofina. Marja Wilmer muun muassa käänsi yhdessä Steve Wilmerin kanssa useita suomalaisia näytelmiä englanniksi. Heikki Koski tuki erilaisissa rooleissa.

Joka vuosi intensiivisen viikon päättyessä juhlittiin irlantilaiseen tapaan: ennakkotiedoissa oli lause ”party piece much appreciated”, jota olin aikanaan ihmetellyt Irlannin lähetystön Bloomsday-kutsussa; vieraiden toivottiin lukevan pätkän Joycen tekstiä tai esiintyvän muuten. Kesäkoulumme osanottajat suhtautuivat pyyntöön vakavasti ja olivat valmiina esittämään oman kappaleensa, ja teatteritieteilijöillä oli myös runsaasti esiintymistaitoja. Siitä todistavat monet valokuvat.