Keskusteluja arkiston kanssa

Erasmus-network Theatrical Arts and Media

When we joined the Theatrical Arts and Media network in 1991 the number of participating universities was at 24: five years later this number had gone up to 46. The network had a 4-person board, and the coordinator was Henri Shoenmakers from the University of Utrecht. The collaboration took the form of student and teacher exchanges in the spirit of other Erasmus programmes, with a specific feature of this network being the organisation of joint courses.

The Erasmus organisation went through changes in the latter part of the 1990s. During the academic year 1997-1998, we moved to Socrates agreements where student and teacher exchanges were now based on bilateral agreements made between universities, and all other activities had to be agreed on separately. This decision led to larger cooperative projects being watered down and a downturn in exchange opportunities for smaller universities, even though our theatre studies department was still managing to tie international contracts and attract students from abroad.

The Theatrical Arts and Media network only occupied a little over half a decade in our department’s life. But for the operation of theatre studies, this endeavour was very important, as it facilitated student exchanges and our students benefitted from the internationalisation offered by visiting teachers without having to travel elsewhere. Equally, people spending a few days in Finland represented an important opportunity for us to showcase Finnish culture.

Helsingin yliopiston marraskuussa 1991 päivätyn luettelon mukaan teatteritiede oli yksi kansainvälisen Erasmus-järjestön ICP-sopimuksen allekirjoittaneista oppiaineista. Historiallis-kielitieteellisen osaston kaksitoista muuta sopimusta koskivat eri kieliaineita ja historiaa. Teatteritiede oli liittynyt yhdeksän eri maissa toimivan yliopistolaitoksen kansainväliseen ryhmään, ja verkostomme yhteistyön muotoina olivat useimpien muiden sopimusten tapaan opiskelija- ja opettajavaihto mutta omana erityismuotonaan myös yhteisten kurssien järjestäminen.

Todellisuudessa sopimuksesta tiedotettaessa verkostossa Theatrical Arts and Media oli kahdeksantoista laitosta seitsemästä eri maasta, sillä kolme alan aikaisempaa verkostoa oli syksyllä 1991 liittynyt yhteen. Yhteistyön alkaessa laitosten määrä oli jo 24. Laajentuneella verkostolla oli nelihenkinen hallitus ja koordinaattorina professori Henri Schoenmakers Utrechtin yliopistosta. Verkoston omassa tiedotuksessa mainitut tehtävät olivat samoja kuin yliopistomme luettelossa mutta tarkemmin määriteltyinä; esimerkiksi opettajavaihdossa painotettiin tiettyjä opetuksen teemoja.

En muista miten oppiaineemme päätyi verkoston jäseneksi jo tässä vaiheessa, mutta arvelen taustaksi Prahassa pidetyn IFTR:n ”professorikongressin” (perinteinen nimitys ei tarkoittanut, että kaikki osanottajat olisivat professoreita) keväällä 1991. Muistan edustaneeni sen kokouksissa Suomea ja osallistuneeni kongressiin poikkeuksellisesti ilman omaa tutkimusesittelyä pitääkseni lyhyen tauon tiiviistä väitöskirjatyöstä. Tunsin Prahaa ja siellä oli tuttuja, mutta luultavasti halusin myös päivittää viimeisimpiä uutisia teatterintutkimuksesta Suomen ulkopuolella. Kongressi oli pieni, majoituimme kaikki opiskelija-asuntolaan kävelymatkan päähän yliopistosta ja päivien aikana opimme tuntemaan toisiamme melko hyvin. IFTR:n hallintoa oltiin uudistamassa, mutta siihen kuului vielä erillinen yliopistokomitea, johon minutkin valittiin – koska satuin olemaan paikalla ja työskentelin yliopistossa. Erasmus-verkostoon Theatrical Arts and Media haluttiin mahdollisimman monia uusia jäseniä, ja ainakin muutamia sen perustajista oli paikalla. Yksi valinta todennäköisesti johti toiseen.

Verkostolla Theatrical Arts and Media oli vuosittain yleiskokous, johon osallistuin ensimmäisen kerran kesäkuussa 1993 Amsterdamissa, kun jäsenten määrä oli jo ylittänyt kolmekymmentä. Kolmipäiväinen kokoontuminen oli tiivis, ja sen aikana käsiteltiin sekä edellisen vuoden toiminnan arviointia että suunnitelmat seuraavalle lukuvuodelle. Arkistoitavaa syntyi runsaasti. Verkoston sisään oli myös muodostunut 5–10 jäsenen temaattisia projekteja (multi-partner projects, MPP), joista oppiaineemme osallistui viiden laitoksen ryhmään Ancient Greek Drama & Theatre in Europe. Itselleni kiinnostus antiikin nykydraamoja kohtaan jäi pysyväksi. Raporttien mukaan ehdotin Helsinkiin intensiivikursseja, koska olimme saaneet lähettää useita opiskelijoita muihin maihin ilman vastavuoroisuutta. Esimerkiksi lukuvuonna 1992–1993 opiskelijoitamme oli hyväksytty Dubliniin, Lontooseen, Mainziin ja Amsterdamiin, mutta emme vastaanottaneet yhtään opiskelijaa. Kokouksessa opiskelijoittemme tulevan kauden vastaanottajamaiksi hyväksyttiin vielä yksi lisää, ja myöhemmin lähetimme vaihto-opiskelijan myös esimerkiksi Pariisiin.

Seuraavina vuosina yleiskokousten esityslista laajeni mutta noudatti aikaisempaa mallia: opiskelija- ja opettajavaihdon rinnalla keskusteltiin yhteisistä kursseista, intensiiviseminaareista ja useamman jäsenen yhteisistä MPP-projekteista. Suomalaiset opiskelijat matkustivat vaihto-opiskelijoiksi, verkoston jäsenmäärä kasvoi ja toimintatavat monipuolistuivat. Helsinki oli opiskelijoita vastaanottava yliopisto vain satunnaisesti. Omat opettajavierailuni olivat vähäisiä, sillä en voinut olla yksittäisiä päiviä pidempään pois enkä olisi ehtinyt suunnitella riittävän kiinnostavia ylimääräisiä englanninkielisiä kursseja. Kokonaisen luentokurssin pidin vain Ateenassa, muuten tein muutamia tutustumismatkoja tai pidin yksittäisiä luentoja. Sen sijaan pystyimme saamaan Helsinkiin useita opettajavierailuja, joista useat liittyivät intensiiviseminaareihin.

Verkoston vuoden 1994 raportissa mainitaan Suomen ehdotuksesta perustettu MPP-projekti National Theatre History ja suunnitelma kahdesta tapahtumasta Suomessa: Erasmus-verkoston ja omien tutkijaopiskelijoittemme yhteinen intensiiviseminaari, johon osallistuivat Lucia van Heteren (Groningen), Elizabeth Schafer (Lontoo) ja Freddie Rokem (Tel Aviv), sekä Helsingin kesäyliopistoon ja Suomalaisen teatterin historia -projektiimme liittyvä vuoden 1995 koulutusseminaari, mukana Balz Engler (Basel), Willmar Sauter (Tukholma), Freddie Rokem ja Steve Wilmer (Dublin). Kumpikin tapahtuma toteutui, ja jälkimmäinen muodostui alkupisteeksi seuraavina vuosina vakiintuneen ja nimen ICATS (International Centre for Advanced Theatre Studies) saavan teatteritieteen kesäkoulun historialle. Freddie Rokem nimitettiin myös Helsingin yliopistoon teatteritieteen ensimmäiseksi ulkomaiseksi dosentiksi.

Arkiston kirjeet vahvistavat, että vuonna 1994 opettajina Helsingissä vierailivat myös Aliki Bacopoulou-Halls (Ateena), Erika Fischer-Lichte (Mainz) ja Willmar Sauter. Muistelen että kyseessä oli muutamien lähiaineiden kanssa järjestetty antiikin nykyesityksiä koskeva intensiivikurssi, jolla oli vieraista päätellen yhteys Erasmus-verkostomme projektiin Ancient Greek Drama & Theatre in Europe.

Verkoston puitteissa toteutettiin vielä maaliskuussa 1997suomalainen teatteritieteen opiskelijoiden kehittämä ”junaseminaari”, tällä kertaa siis monikansallisin voimin. Steve Wilmer, Frank Peters (Antwerpen) ja Lucia van Heteren osallistuivat National Theatre History -projektin osana kurssiin Reception and Society – Theatre Outside Capitals, joka alkoi Helsingissä ja jatkui junamatkana Ouluun. Matkustimme ensimmäisessä luokassa, koska siellä oli kokoustilaksi soveltuva lipun hintaan sisältyvä avoin osasto. Opiskelijat ostivat oman matkalippunsa, mutta oppiaine korvasi heille ensimmäisen ja toisen luokan opiskelijalipun hinnan erotuksen. Junassa pidetyn seminaarin välillä pysähdyimme katsomaan lastenteatteria ja kahville Seinäjoen Kaupunginteatteriin. Oulussa ohjelmaan liittyi teatterin lisäksi yliopisto, missä luentomme olivat avoimia paikallisille opiskelijoille. Muu ohjelma sisälsi teatteriesityksiä ja teatteriväen haastattelun.

Erasmus-järjestelmässä tapahtui 1990-luvun puolivälin jälkeen muutoksia. Lukuvuonna 1997–1998 siirryttiin Socrates-sopimuksiin, joissa opiskelija- ja opettajavaihto perustui yliopistojen kahdenvälisiin sopimuksiin; muusta toiminnasta sovittiin erikseen. Muutoksen aikana vuonna 1996 Erasmus-verkostossa Theatrical Arts and Media oli kaikkiaan 46 yliopistolaitosta. Rajoittuminen vain kahdenvälisiin sopimuksiin merkitsi järjestelmän päättymistä ja samalla laajan yhteistoiminnan ja pienten laitosten vaihtomahdollisuuksien supistumista. Teatteritieteen oppiaineemme teki kahdenvälisiä sopimuksia ja sai ulkomaisia opiskelijoitakin, mutta opiskelijoittemme mahdollisuudet päästä vaihtoon ulkomaisiin yliopistoihin kapenivat merkittävästi.

Verkoston Theatrical Arts and Media toiminta-aika kesti osaltamme vain runsaat puoli vuosikymmentä. Teatteritieteen aineellemme toiminta oli tärkeätä, sillä erityisesti korkeiden lukukausimaksujen yliopistoihin olisi muuten ollut vaikea päästä opiskelijavaihtoon ja lukuisien ulkomaisten opettajien vierailut Suomessa muodostivat opiskelijoillemme mahdollisuuden kansainvälistyä matkustamatta muualle. Muutaman päivän oleskelu Suomessa myös merkitsi oman kulttuurimme tunnetuksi tekemistä täällä vieraileville. Vuosittaiset yleiskokoukset olivat lisänneet tietoa teatteritieteen opinnoista eri maissa, pääasiassa itselleni, mutta ainakin yhdessä kokouksessa oli mukana myös teatteritieteen assistentti Heta Reitala. Kansainvälisen verkoston piirissä oli mahdollista testata oman toimintamme puutteita ja vahvuuksia; saada tukea edellisten osalta ja korvata saatu apu tuomalla esiin omia erityispiirteitä. Merkittävä vahvuutemme oli yhteistoiminta oman yliopiston muiden oppiaineiden kanssa, ja erityistä kiinnostusta herätti suomalaisen teatterin omaleimaisuus.