Theatre students meet Marvin Carlson
The theatre studies research trip to New York in 1993 was in many ways foreshadowing for the future. We were helped in the planning and organising of our New York programme by the esteemed Marvin Carlson of the New York City University Graduate Center (CUNY). Many students partaking in the trip had already had a chance to closely study Marvin Carlson’s work. For many participants, Carlson became the ideal of theatre research, and I would also count him as a friend.
Meeting Marvin Carlson had an indelible effect on Finnish theatre students, and one of our future students, PhD Riina Maukola, translated his Performance into Finnish. Carlson’s influence was not only grounded in his expertise, but also his personality which encouraged an egalitarian exchange with students. When we held a Congress in Helsinki organised by students and two IFTR working groups the following summer in 1993, students consciously reproduced the “Marvin Carlson model” by giving all attendees the same hospitable treatment we had encountered in New York. The Congress was a great success.
Teatteritieteilijöiden matka New Yorkiin toukokuussa 1993 suuntautui poikkeuksellisen kauas ja osoittautui tulevaisuutta monella tavalla leimaavaksi. Erityisen merkittävää oli, että ohjelman suunnitteli ja organisoi New Yorkin City Universityn (CUNY) Graduate Centerin arvovaltainen professori Marvin Carlson, jonka tekstejä useat opiskelijat olivat ehtineet tenttiä jo ennen matkaa. Monelle meistä osanottajista hänestä tuli teatteritieteilijän ihanne, itselleni myös ystävä.
Matkaa suunniteltaessa pakolliset kulut pyrittiin minimoimaan. Yliopiston kustantama yhteinen budjetti kattoi teatteriliput viiteen esitykseen, luentopalkkiot ja museokäynnit. Vähintäänkin päivittäiset ateriat jäivät kunkin itse kustannettaviksi. Tosin saimme luvan ruokailla CUNY:n opiskelijaravintolassa.
Marvin Carlson ei ollut käynyt tuohon aikaan Suomessa, ja olin itse tavannut hänet vain lyhyesti IFTR:n Dublinin kongressissa edellisenä kesänä. Performance Analysis -työryhmällä oli kongressissa ensimmäinen seminaarinsa, johon olin (yllätyksekseni) saanut kutsun; Carlson kuului perustajajäseniin. Tiesimme siis toisemme, kun satuin kohtaamaan hänet kulkiessani taidemuseossa katsomassa kokoelmia kongressin banketin tauolla. Pyysin häneltä ideoita tulevaan New Yorkin matkaamme, en sen järjestämistä, ja hän ehdotti, että lähetän hänelle faxilla tarkemman aikataulun kotiin palattuani. Carlson kertoi olevansa matkamme aikana tutkimusvapaalla mutta mahdollisesti New Yorkissa. Kun lähetin tiedot parin viikon päästä, sain vastaukseksi ohjelmaluonnoksen lähes paluupostissa. Se sisälsi ehdotuksia luennoiksi yliopistolla, monipuolisen valikoiman teatteriesityksiä sekä kirjakauppa- ja arkistokäyntejä (”with Marvin Carlson”).
Ohjelma toteutui suunnilleen alkuperäisen suunnitelman mukaisena – ja melkein koko ajan Marvin Carlson oppaana. Häntä ei opiskelijoiden tapaan nolottanut kulkea ryhmänä New Yorkin kaduilla ja pysähtyä esittelemään huomionarvoisia rakennuksia. Lopullisessa ohjelmassa oli kuusi yliopistoväen luentoa, ja lisäksi saimme haastatella näkemämme Broadway-tuotannon kahta näyttelijää yliopistolla ja Pan Asian Repertory -teatterin taiteilijoita heidän esityksensä jälkeen teatterissa. Meidät myös kutsuttiin Ridiculous Theatrical Companyn tukijoilleen tarjoamalle vastaanotolle heidän esityksensä jälkeen.
Luennoitsijoista Edwin Wilson opetti CUNY:ssa mutta oli myös The Wall Street Journalin kriitikko ja monin tavoin vaikutusvaltainen kulttuurihahmo. Jonathan Kalb oli itselleni ennakkoon tuttu tutkijana, mutta häntä oli pyydetty luennoimaan Village Voicen eli vaihtoehtoisen lehden teatterikriitikon ominaisuudessa. Linda Hart tunnettiin erityisesti feministitutkijana. Professori Walter Meserve oli amerikkalaisen teatterin ja draaman tuntija. Chicagon Steppenwolf Theatre Companyn esitys The Song of Jacob Zulu oli kiitetty ja palkittu tulkinta, jonka esitykset Broadwaylla kuitenkin päätettiin lopettaa muutaman kuukauden jälkeen (näimme yhden viimeisistä esityksistä), koska osakkeenomistajien tulosvaatimukset ylittivät lipputuoton arvion. Näyttelijä David Connelly (ja toinen näyttelijä, jonka nimeä en ole merkinnyt ohjelmaan) kuvasi omaa työtään ja selvitti Broadwayn ehtoja: näyttelijöiden oli tarvinnut liittyä ammattijärjestöön ja maksaa sen kallis vuosittainen jäsenmaksu – vaikka palkkatyötä oli tässä tapauksessa pari kuukautta. Keskustelussa Pan Asian Repertory -teatterin esiintyjien kanssa suomalaiset teatteritieteilijät kysyivät, miksi Ibsenin Nukkekodin esityksessä ei hyödynnetty heidän aasialaista taustaansa. Amerikkalaiset näyttelijät puolestaan näkivät itsensä ensisijaisesti ammattilaisina ilman perinteistä aasialaista identiteettiä. Suomalaisilla oli vielä hyvin yksioikoinen käsitys kulttuurisen identiteetin rakentumisesta; monikulttuurisessa New Yorkissa näyttelijöiden aasialainen tausta saattoi olla usean sukupolven takana ja identiteetti rakentunut monimutkaisemmalla tavalla.
Teatteritieteen oppiaine maksoi kaikille luennoitsijoille sata dollaria, mikä vierailuajan vaihtokurssin mukaan oli hyvin vaatimaton summa, erityisesti luennoitsijoiden tasoon verrattuna. Marvin Carlson oli myös neuvotellut meille alennusliput teattereihin. Ajan vaihtokurssin edullisuutta osoittaa se, että opiskelijat ostivat teatterikirjakaupasta kaikki Marvin Carlsonin teokset ja runsaasti muitakin kirjoja.
Marvin Carlsonin tapaamisen merkitys suomalaisille teatteritieteilijöille jäi pysyväksi, ja yksi myöhemmistä opiskelijoitamme (Riina Maukola, filosofian tohtori ja päätoimittaja) suomensikin hänen teoksensa Performance. Carlsonin vaikutusvalta perustui asiantuntemuksen rinnalla hänen persoonallisuuteensa, opiskelijoiden tasavertaiseen kohtaamiseen. Kun seuraavana kesänä järjestimme opiskelijavoimin IFTR:n kahden työryhmän kongressin Helsingissä, opiskelijamme toteuttivat ”Marvin Carlsonin mallia” ja osoittivat kaikille osanottajille New Yorkissa kokemamme tasoista vieraanvaraisuutta. Järjestelyillä oli merkittävä osuus siihen, että kongressista tuli yli vuosikymmeneksi IFTR:n onnistunein. Vuoden 1993 jälkeen Marvin Carlson vieraili Helsingin yliopistossa toistuvasti, usein yhdistettynä vuosittaisiin Euroopan-matkoihinsa.
Marvin Carlsonin kirjoittamaa tutkimuskirjallisuutta on julkaistu runsaasti.
Keskusteluja arkiston kanssa 
Jätä kommentti